Vakauden kaipuu – myös työmarkkinoilla!

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomi on hakenut vakautta vaativassa pohjoisen Euroopan ja Itämeren turvallisuusympäristössä. Pitkään Suomen ja Ruotsin pysyminen sotilaallisesti liittoutumattomina vahvisti rauhantilaa niin kylmän sodan, liennytyksen kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä Euroopan unionin laajenemisen vuosinakin.

Arvaamattoman voimapolitiikan ja aggressiivisen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käänsi asetelman niin, että Suomi ja Ruotsi nyt turvaavat Naton jäsenyyteen oman puolustuksensa ja Pohjolan vakauden vahvistamiseksi. Viime päivien dramatiikka Wagner- palkkasoturijoukkojen kapinoinnin ympärillä korostaa tarvettamme pitää tarkasti huolta puolustusvalmiudestamme.

Ruotsin Nato-jäsenyyden varmistuminen viimeistään Vilnan huippukokouksessa parin viikon päästä on tärkeää myös Suomen ja koko Itämeren alueen turvallisuudelle. Rauha, vakaus ja sopimusperustaisen kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä.

Petteri Orpon tuoreen hallituksen ohjelma pohjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa laajaan kansalliseen yksimielisyyteen ja hyvä niin. Toisin on valitettavasti työmarkkinoiden osalta, missä Suomi on vuosikymmeniä rakentanut vakaan ja ennustettavan sopimuspolitiikan varaan. Oikeistohallitus tavoittelee yksipuolisia, työntekijöiden oikeuksia ja sananvaltaa rapauttavia toimia.

Pahenevan työvoimapulan Suomessa kokoomus ja perussuomalaiset haluavat toteuttaa työnantajapuolelta sanellun listan: työttömyysajan ansioturvaa heikennetään, lakko-oikeutta supistetaan, irtisanomissuojaa murennetaan, paikallista sopimista runtataan työehtosopimuksien yli, yhteistoimintaa yrityksissä kavennetaan. Yksipuolisuudessaan oikeistohallituksen työelämätavoitteet kumpuavat menneen maailman isäntävallan armottomuudesta.

Työelämän uudistaminen sopimalla ja kolmikantaisesti valtion, palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen kesken valmistelemalla on tuottanut Suomessa esimerkillisiä tuloksia aina talvisodan aikaisesta Tammikuun kihlauksesta asti. Työmarkkinoiden vakaus on yksi perustekijä myös niille kymmenien miljardien teollisuus- ja energiainvestoinneille, joita paraikaa maahamme suunnitellaan.

Orpon hallituksen kaavailema työntekijöiden kuriohjelma johtaa herkästi vastatoimiin ja työmarkkinaselkkauksiin, mikä olisi myrkkyä orastavalle kasvulle. Monet kohdat törmäävät perustuslain sosiaalisiin perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventioihin.

Ei riitä, että lakihankkeita käydään muodollisesti läpi valmisteluryhmissä. On haettava aidosti oikeudenmukaisia ja tasapuolisia ratkaisuja. Se edellyttää oikeistohallituksen työelämää koskevien kirjausten vääntämistä uusiksi. Varsinkin jos hallituksen tähtäimessä todella on hallitusohjelman otsikon mukaisesti  ”Vahva ja välittävä Suomi”.