ulkopolitiikka

Kaksi viikkoa sitten Suomi osallistui Vilnassa ensi kerran täysivaltaisena jäsenenä Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATOn huippukokoukseen. Maamme turvallisuuden kannalta keskeiset linjapäätökset siellä osuivat kohdalleen: liittokunnan todellisen puolustuskyvyn vahvistaminen erityisesti idässä ja pohjoisessa, Ruotsin jäsenyyden varmistuminen lähitulevaisuudessa ja Ukrainan sotilaallis-taloudellisen tuen jatkon sekä jäsenyyspolun viitoittaminen.

Kansainvälisiä Suomen ja presidentti Niinistön tähtihetkiä on nävertänyt maan nykyisen halllituksen piehtarointi vanhojen ja uudempien rasististen tai muutoin loukkaavien sitaattien kanssa. Ensin tapaus Junnila, sitten useamman ministerin sometilien siivousoperaatioita ja toistaiseksi viimeisimpänä pääministerin sijaisen, valtiovarainministeri Riikka Purran kolmivaiheiset katumusharjoitukset lukuisien vihaa uhkuvien tekstiensä suhteen.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perustunut saumattomaan yhteistyöhön keskeisten toimijoiden välillä, mistä parhaana esimerkkinä nähty Nato-jäsenyyden hakuprosessi. Yhteydet presidentin ja pääministerin välillä ovat toimivat, ja julkisuudessa synnytetty turha kohu käsiteltiin USA:ssa vierailleen presidentin ja pääministerin välillä nopeasti puhelimitse, eikä asiaan ole enää tarvetta palata.