Nato

Presidentinvaalikeskustelussa on enimmäkseen keskitytty Suomen presidentille perustuslain mukaan kuuluviin tehtäviin. Päällimmäisenä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Vaalitilanne on saanut osan ehdokkaista painottamaan presidentin omaa itsenäistä roolia varsinkin Natoon liittyvissä asioissa, mutta tosiasiallisesti perustuslain edellyttämän yhteistoiminnan on oltava…

Kannattaa seurata, kuinka vahvasti ja uskottavasti ehdokkaat sitoutuvat rakentavaan yhteistyöhön Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa, vaikka vaaliasetelma suosii presidentin oman vallan painottamista. Vastaavasti sisäpolitiikan puolella arvojohtamisesta puhuttaessa on tärkeää kuulla, miten luotettavasti ehdokkaat ottavat eri kansalais- ja intressiryhmät mukaan niin tyynen sään kuin myrskynkin kohdatessa.

Kaksi viikkoa sitten Suomi osallistui Vilnassa ensi kerran täysivaltaisena jäsenenä Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATOn huippukokoukseen. Maamme turvallisuuden kannalta keskeiset linjapäätökset siellä osuivat kohdalleen: liittokunnan todellisen puolustuskyvyn vahvistaminen erityisesti idässä ja pohjoisessa, Ruotsin jäsenyyden varmistuminen lähitulevaisuudessa ja Ukrainan sotilaallis-taloudellisen tuen jatkon sekä jäsenyyspolun viitoittaminen.

Kansainvälisiä Suomen ja presidentti Niinistön tähtihetkiä on nävertänyt maan nykyisen halllituksen piehtarointi vanhojen ja uudempien rasististen tai muutoin loukkaavien sitaattien kanssa. Ensin tapaus Junnila, sitten useamman ministerin sometilien siivousoperaatioita ja toistaiseksi viimeisimpänä pääministerin sijaisen, valtiovarainministeri Riikka Purran kolmivaiheiset katumusharjoitukset lukuisien vihaa uhkuvien tekstiensä suhteen.