Vappu on työn, solidaarisuuden ja kansainvälisyyden juhla. Tiistaina 9.5. vietetään taas Eurooppa-päivää samoissa merkeissä. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin vierailu keskiviikkona Helsingissä osui symbolisesti hyvin tähän väliin. Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin ulkopoliittisen johdon keskustelut Ukrainan presidentin kanssa osoittavat yhteistä linjaamme Ukrainan itsenäisyyden ja puolustuksen tukemisessa. 

Naton jäsenyys ei mullista Suomen perinteistä pyrkimystä edistää aktiivisesti rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta kulloisenkin tilanteen mukaan. Sosialidemokraatit pitävät kiinni ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta, joka työskentelee johdonmukaisesti kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, aggressiivisesta voimapolitiikasta pidättäytymisen ja luottamukseen perustuvan maailmanjärjestyksen puolesta. 

Venäjän hyökkäyssota muutti turvallisuusympäristöämme peruuttamattomasti. EU:n ulkopuolella olisimme värjötelleet huomattavasti haavoittuvampina ja yksinäisempinä. Lisäturvaa saamme Naton aktiivisena ja rakentavana jäsenmaana, parin kuukauden sisällä kaiken todennäköisyyden mukaan myös läntisen naapurimme Ruotsin kera. 

Naton huippukokous Liettuan Vilnassa 11-12.7. on ratkaisevan tärkeä paitsi Ruotsin jäsenyyden toteutumisen kannalta myös koko puolustusliiton tulevaisuuden paaluttamiseksi. Alkuperäisen tehtävän, yhteisen alueellisen puolustuksen vahvistaminen vaatii konkreettisia toimia varsinkin itäisillä rajoilla. Jäsenvaltioiden puolustusmenojen 2 %:n kansantuoteosuuden velvoittavuutta varmasti lisätään ja sitoumuksia valmiusjoukkoihin, valmius- ja valvontatehtäviin laajennetaan. 

Ukrainan jäsenyyshorisontti Natoon kaipaa suunnitelmallista ja määrätietoisesti etenevää polkua. Lähtökohtaiset kannat Natomaiden välillä eroavat siinä määrin että neuvoteltavaa riittää. Sama koskee Ukrainan välttämättä tarvitseman asemateriaalituen varmistamista: vapaamatkustajia on nyt liikaa ja tuesta päätetään liian hitaasti. Varautuminen on paljastunut puutteelliseksi ja varastot vähäisiksi. 

Läntisen puolustusteollisuuden perin vajavainen kapasiteetti pitkittyvän sodan edellyttämän asejärjestelmien ja ampumatarvikkeiden tuotannon järjestämiseksi on osoittautunut riskiksi, jota ei rauhallisempina vuosikymmeninä tunnistettu. Shokkiherätys vaatii nyt kiireellisiä tehostustoimia sekä Naton puolella että Euroopan unionin puolustusteollisessa yhteistyössä. On hyvä, että Suomen ja Hämeen puolustusalan yritykset ovat tässä aktiivisesti liikkeellä. 

Osallistuminen Naton kollektiiviseen puolustukseen tarkoittaa turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tiivistämistä rauhankumppanuudesta olennaisesti vaativammalle tasolle. Maanpuolustuksemme nivelletään osaksi yhteisen puolustuksen suunnittelua ja valmistautumista. Yhteiset harjoitukset ja operaatiot lisääntyvät ja monipuolistuvat. 

Myös Suomen kahden- ja monenvälisten puolustusyhteistyösuhteiden rooli korostuu reaalisen puolustuskyvyn vahvistamisessa Nato-jäsenyyden oloissakin. Pohjoismaiden NORDEFCO-puolustusyhteistyö ja Britannia-vetoinen JEF kehittyvät ja saavat jatkossa seuraa Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisestä puolustusyhteistyön sopimuksesta.   

Suomeen ei olla tyrkyttämässä Nato-tukikohtaa taikka pysyviä joukkoja, sen sijaan sotilaallisen avun vastaanottamisen valmiuksia ja varustautumistakin on järkevää parantaa kriisiaikojen ja koko Pohjolan puolustamisen varalta. Yksi tapa liputtaa turvallisuusyhteistyötä olisi Naton osaamiskeskuksen (CoE, Center of Excellence) perustaminen Suomeen. Sellaisia on jo 28, lähes jokaiseen jäsenmaahan sijoittuen. Naapureistamme Norjassa on erikoistuttu kylmien olosuhteiden toimintaan, Virossa kyberpuolustukseen, Latviassa strategiseen viestintään ja Liettuassa energiaturvallisuuteen. Riihimäellä jo innovoidaan Suomelle sopivaa Nato-osaamiskeskuksen teemaa ja yhteistyörakennetta. 

Julkaistu Itä-Hämeessä 6.5.2023