Suuressa sote-uudistuksessa koottiin monenkirjavien kuntayhtymien ja kuntien hoitamat palvelut maakuntapohjaisille itsehallinnollisille organisaatioille, hyvinvointialueille. Päijät-Hämeessä kymmenellä kunnalla ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on yhteiset asukkaat. Sekä kunnissa että hyvinvointialueella päätöksenteon pitää perustua demokraattisesti valittuun kansalaisten itsehallintoon.

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen siirto kunnilta isomman väestöpohjan hyvinvointialueille ei tarkoittanut sitä, etteikö asukkaiden hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen ja palveluihin vaikuttaminen edelleen kuuluisi osaltaan myös kunnille. Laissa edellytetään myös hyvinvointialueen ja sen toimialueen kuntien nimenomaisia neuvotteluja yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.

Hyvinvointialueella on käynnistysvaiheessa ollut kädet täynnä työtä toimintojen organisoinnissa ja sopeuttamisessa tiukkoihin talousraameihin. Siitä huolimatta on huolestuttavaa, että tuoreessa selvityksessä kuntajohtajat katsoivat hyvinvointialueiden epäonnistuneen yhteydenpidossa ja yhteistyössä kuntien kanssa.

Esimerkiksi ajankohtaisessa palveluverkon suunnittelussa peräti 82 % kyselyyn vastanneista kuntajohtajista katsoi, että omaa kuntaa on kuultu täysin tai jokseenkin riittämättömästi. Samansuuntaiset luvut koskivat yleistä oman kunnan ja hyvinvointialueen välisen yhteistyön toimivuutta.

Juuri näinä aikoina on elintärkeää, että yhdenvertaisten ja luotettavien palvelujen turvaamiseksi toimitaan yhdensuuntaisesti. Kun koronan jälkivaikutusten, palkkaratkaisujen, ostopalvelujen hinnankorotusten ja parin vuoden inflaatiopaineiden aiheuttama kustannuskriisi johtaa herkästi hyvinvointialueita virheellisiin hätäratkaisuihin, tarvitaan sekä valtiota että kuntia aktiivisesti mukaan välttämättömiin korjaustoimiin. Hyvinvointialueiden alijäämien miljardisuma pitää purkaa järkevällä tavalla mutta ripeästi.

Valtiovallan pitää järjestää vuosia lisää hyvinvointialueiden poikkeusaikojen alijäämien kattamiseen ja aientaa lakisääteisiä kustannusten kompensaatioita. Orpon-Purran hallituksen on syytä tähän herätä heti alkuvuodesta ja tuoda tarvittavat muutokset eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta vaati lakiin hyvinvointialueiden mahdollisuuden hakea lisärahoitusta, jos alue ei suoriudu lakisääteisistä asukkaidensa palveluista annetulla rahoituksella. Tätäkin pelastusrengasta on käytettävä. Jälkikäteinen viivästetty kohonneiden kustannusten korvaaminen ei kerta kaikkiaan toimi sellaisenaan tällaisessa poikkeustilanteessa.

Pikaisissa leikkauksissa on pelkona, että tiukassa aikataulussa keskitytään saksimaan perusterveydenhuollon toimipisteistä ja lähipalveluista, vaikka koko sote-uudistuksen pääideoita oli panostaa lisää perustasolle yhdenvertaisempiin palveluihin. Myös vajavaisesti edennyt sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteennivominen mahdollisimman asiakasystävällisesti kohtaisi herkästi uusia hidasteita.

Kattavan palveluverkon turvaamiseen tarvitaan kuntia mukaan: hakemaan edullisempia ja tehokkaampia toimitilajärjestelyjä, tarkistamalla vuokratasoja, tiivistämällä ennalta ehkäisevää työtään. Ja tietysti hyvinvointialueen ja kuntien yhteispelin tulee olla mahdollisimman saumatonta hämäläisten yhteisellä asialla.

Presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti rakentavassa uudenvuoden puheessaan kansantalouden isoissa linjaratkaisuissa parlamentaarista yhteistyötä yli vaalikausien sekä hallitus-oppositio-vastakkainasettelun. Pitkäjänteisesti kestävä hyvinvointialueiden rahoitusratkaisu samoin kuin työelämäuudistusten sopimusperustainen kehittäminen olisivat sopivia pioneeritöitä laajemmallekin siltojen ja luottamuksen rakentamiselle – yksipuolisten sanelumallien sijaan!

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 7.1.2024