Suomessa on työllisyys vahvistunut Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmassa tavoitteeksi asetetulle 75 prosentin työllisyysasteen tasolle, mikä koronapandemian, Venäjän sotimisen ja energiahintojen kolmen limittäisen talouskriisin oloissa on painava saavutus. Työllisiä on yli 110 000 enemmän kuin vaalikauden alussa.

Työttömien määrä ei ole alentunut aivan samassa suhteessa, mutta nuorisotyöttömyys on pudonnut selvästi. Monilla alueilla työvoimapula on imenyt työmarkkinoille uutta väkeä etenkin osa-aikatyöhön. Vahvempaa talouskasvua tarvitaan jatkossa, jotta työtuntien kokonaismäärä samoin kuin palkkasumma kasvaa vakaasti.

Paikallisia työllisyyshuolia on aiheutunut muun muassa metsäteollisuuden kysynnän heilahteluista johtuvista lomautuksista, kuten Stora Enson muutaman päivän takaisista neuvotteluilmoituksista myös Heinolan tehtaan osalta jouduttiin havahtumaan.

Tes-ratkaisujen venyminen osaltaan luo rauhattomuutta kevättä kohti. Viimeisen vuoden inflaatio on syönyt ostovoimaa siinä määrin, että sen tulee näkyä tuntuvina sopimuskorotuksina palkoissa. Työnantajapuolen tietoinen sopimuskentän hajauttaminen johtaa herkästi tällaisessa tilanteessa pitkäaikaiseen epä-vakauteen työmarkkinoilla.

SDP pitää 2–3 prosentin vuotuista talouskasvua ja sen siivittämänä 80 prosentin työllisyysastetta talouspolitiikan ykköstavoitteina seuraavalle vaalikaudelle. Niiden avulla myös julkisen talouden kestävyys turvataan ja velkaantuminen tyrehdytetään. Toki tarvitaan myös säästöjä menoihin sekä valtion tulojen kartuttamista, jotta julkinen talous tasapainotetaan kriisiajan alijäämien jäljiltä.

Valtiovarainministeriö on tekemässä järjestelmällistä kaikkien hallinnonalojen menokartoitusta, jonka avulla voidaan kohdentaa niin nopeita kuin pitemmän aikavälin kustannussäästöjä. Paniikkilistausten sijasta on järkevämpää satsata huolelliseen ja syvälliseen valmisteluun, jossa voidaan varmistaa hyvinvointivaltion tärkeimpien palvelujen suojaaminen leikkauksilta.

Yhtä tärkeää kuin menojen perkaus on vastaavan tarkkuuden tulokartoitus. Suomessa riittää tehtävää veropohjan kattavuuden parantamisessa, niin että eri tulolajien verotus saadaan yhdenvertaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Pääomatulojen veropohjaa tulee tiivistää, verovälttelyä suitsia ja puuttua perusteettomiin verovapauksiin samoin kuin tehottomiin vero- ja yritystukiin. Tavallisten palkka-, eläke- ja yrittäjätulojen verotusta ei pidä kiristää vaan pikemminkin helpottaa pienituloisessa päässä. Tämä on mahdollista, kunhan edellä mainitut kohdennetut toimet – sekä kasvu- ja työllisyyspolitiikka, menosäästöt että verotuottojen li-säykset – onnistuvat.

Jämäkkää taloudenpitoa tulevina vuosina tarvitaan, olipa hallituspohja mikä tahansa. Raflaavien leikkauslistojen sijasta realistiset kasvun ja työllisyyden vahvistamistoimet sekä maltilla harkitut budjetin tasapainotustoimet ovat niitä velkaantumisen ratkaisuja, joita suomalaiset kriisien varjossa odottavat.

Julkaistu Itä-Häme -lehdessä 17.1.