Kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen väitti (HäSa 14.3.) pääministeri Sanna Marinin ”alistavan ukrainalaisten turvallisuuden eduskuntavaalien keppihevoseksi”, kun Marin vastasi STT:n toimittajan Jecaterina Mantsisen kysymykseen mahdollisesta hävittäjien luovuttamisesta Ukrainalle.
Toimittajan kysymys liittyi suoraan Euroopassa hävittäjistä käytävään keskusteluun, jota esimerkiksi Euroopan parlamentti päätöslauselmassaan 16. helmikuuta vaati jäsenvaltioita käymään. Mepit toivoivat jäsenmaiden harkitsevan vakavasti hävittäjien, helikopterien ja ohjusjärjestelmien toimittamista Ukrainalle sekä ammustoimitusten merkittävää lisäämistä.

Ukrainaan kutsuttu pääministeri Marin ei vastauksessaan ”luvannut” mitään, kuten kotimaassa kilpailevien puolueiden poliitikot varsin nopeasti, virheellisesti ja osaltaan tarkoitushakuisesti tulkitsivat, vaan nimenomaan painotti, että keskustelua voidaan myös Suomessa käydä – mutta mitään päätöksiä ei ole tehty. Pääministeri painotti myös Suomen oman puolustuskyvyn turvaamisen ensisijaisuutta.
Kysymyksen esittänyt toimittaja itse on ihmetellyt uutisesta syntynyttä ”haloota”. Hänen mukaansa Marin ”ei nostanut asiaa itse esille, eikä luvannut mitään”. Ulkomailla pääministerin lausuntoa ei tulkittu vastaavalla dramatiikalla kuin kotimaassa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perustunut saumattomaan yhteistyöhön keskeisten toimijoiden välillä, mistä parhaana esimerkkinä nähty Nato-jäsenyyden hakuprosessi. Yhteydet presidentin ja pääministerin välillä ovat toimivat, ja julkisuudessa synnytetty turha kohu käsiteltiin USA:ssa vierailleen presidentin ja pääministerin välillä nopeasti puhelimitse, eikä asiaan ole enää tarvetta palata.

Suomi on jo aikaa sitten siirtynyt suhteissa itäiseen naapuriimme pois sellaisesta ajasta, jossa keskustelu oli sallittua vain hyvin ahtaissa raameissa. Pääministerin vastaus STT:n toimittajalle ei esimerkiksi valtio-opin professori Tapio Raunion mukaan (HS 13.3.) sisältänyt perustuslaillista ongelmaa.

Suomen etu on, että Euroopassa kyettäisiin mahdollisimman nopeisiin ja tehokkaisiin päätöksiin aseavusta Ukrainalle. Hävittäjät ovat olennainen osa tätä keskustelua.

Suomessa on syytä ja mahdollista keskustella avoimesti myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta tahallinen väärinymmärtäminen ja poliittisin motiivein tehty vääristely sopii yhteistyön perinteeseemme huonosti. Kollega Grahn-Laasosellekin toivon hämäläistä malttia.