Urho Kekkosen pitkän presidenttikauden huipentumana Helsingissä pidettiin kesällä 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, jonka päätösasiakirja muokkasi sittemmin uuden Euroopan rakentamista. Helsingin henki jäi elämään esimerkiksi asevalvonnan kehityksessä ja sotilaallisen vastakkainasettelun lientymisenä, mutta historiallisen vaikuttavana myös ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä.

Puolen vuosisadan merkkipaalun lähestyessä vuonna 2025 on hyvä miettiä, miten ETY-prosessi jatkossa parhaiten palvelisi samoja tavoitteita. Presidentti Sauli Niinistö on nostanut esiin ajatuksen tuona vuonna pidettävästä huippukokouksesta, joka puhaltaisi uutta positiivista henkeä takeltelevaan kansainväliseen yhteistyöhön – Helsingin henkeä uudenlaisessa globaalissa ympäristössä.

Presidentti Niinistö on viitannut Kiinan mukaan saamiseen, jolloin agenda laajenisi Euroopasta koko pohjoista pallonpuoliskoa kattavaksi. Tämä olisi oikeastaan jatkoa sille kehitykselle, joka toi ETYKin uuteen vaiheeseen Neuvostoliiton hajottua. 1991 perustettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), jossa nyt on 57 jäsenmaata Mongoliankin vielä liityttyä itsenäistyneiden ex-neuvostotasavaltojen lisäksi.

Yhdysvallat ja Kanada ovat alun alkaen olleet mukana ETY-prosessissa NATO-kytkennän kautta, mutta Keski-Aasian ja Kaukasuksen maiden mukaantulo on jo laventanut fokusta maantieteellistä Eurooppaa paljon laajemmaksi.

Helsingin hengellä on myönteinen kaiku maailmalla. Monissa maissa vapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa vuoden 1975 päätösasiakirjan jalojen tavoitteiden pohjalta ajaneet kansalaisaktivistit järjestäytyivät Helsinki-komiteoiksi ja tekivät historiaa. Hienoa olisi kirjoittaa tarinaan jatko-osia.

Uudistavan hengen ohella tarvitaan kyllä myös konkreettisia tekoja. ETYJ ei viime vuosina ole juuri kyennyt vaikuttaviin ratkaisuihin, vaikka rakenteita ja tekijöitä on tiiviisti kasassa. Halvaantuneisuuden kuvaa luovat etenkin niin sanotut jäätyneet konfliktit. Vuoristo-Karabahin kiista Armenian ja Azerbaidzanin kesken, Moldovan Transnistria, Georgian Abhasia ja Etelä-Ossetia, Itä-Ukrainan kapinallisalueet ja Krim pysyvät sitkeästi ongelmalistalla.

ETYJin päätöksentekoa rajoittaa olennaisesti konsensusperiaate, miksei myös varsinaisen perussopimuksen ja selkeiden toimivaltasäännösten puute. Budjetista kiistellään pitkään joka vuosi. Eikö olisi syytä käynnistää vakavat valmistelut järjestelmän vakavien epäkohtien paikkaamiseksi, vaikka se tiedetäänkin vaikeaksi?

Vastaavasti ETYKin alkuperäisten asiakorien sisällä on tapahtunut viidessä vuosikymmenessä paljon muutoksia, ja päätösasiakirja tulisi päivittää 2020-luvulle. Turvallisuussektorilla esimerkiksi koko kybermaailma ja sen riskit, talouden ja ympäristön korissa keskinäisriippuvuuden kasvu, ilmastonmuutos ja terveysturvallisuus yli rajojen kaipaisivat samantyyppistä suunnan näyttämistä kuin mitä silloisten ongelmien osalta 1970-luvulla tehtiin.

Suomen kannattaa joka tapauksessa tähdätä ETYJin puheenjohtajamaaksi merkkivuonna 2025. Uskallusta pitää löytyä myös siihen, että uusimme pohjoisen pallonpuoliskomme turvallisuus- ja yhteistyörakenteita tehokkaammiksi.

Julkaistu Itä-Hämeessä 22.7.2021