Kaksi viikkoa sitten Suomi osallistui Vilnassa ensi kerran täysivaltaisena jäsenenä Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATOn huippukokoukseen. Maamme turvallisuuden kannalta keskeiset linjapäätökset siellä osuivat kohdalleen: liittokunnan todellisen puolustuskyvyn vahvistaminen erityisesti idässä ja pohjoisessa, Ruotsin jäsenyyden varmistuminen lähitulevaisuudessa ja Ukrainan sotilaallis-taloudellisen tuen jatkon sekä jäsenyyspolun viitoittaminen.

Suomi ehtii mukaan täysipainoisesti NATOn uusien alueellisten puolustussuunnitelmien laatimiseen. Pohjoisessa ja Itämeren alueella suunnittelussa on eniten paikattavaa ja asetelmien muutosta. 1300 kilometriä NATOlle uutta itärajaa, Suomen ja Ruotsin maa-alueet, Itämeren alueen turvallisuustilanteen dramaattinen muutos samoin kuin arktisen alueen strategisen merkityksen kasvu vaativat vahvoja turvallisuuspanostuksia arvaamattoman ja aggressiivisen Venäjän naapurissa.

Suomi ja Ruotsi ovat aloittaneet Yhdysvaltojen kanssa neuvottelut bilateraalisista puolustussopimuksista samaan tapaan mitä Norja on toteuttanut jo sopimukseksi asti. Kysymys on monentasoisista järjestelyistä, joilla varmistetaan kyky sovittaa yhteen ja vastaanottaa tarvittaessa mittavaakin sotilaallista tukea. Ruotsia kaivataan mukaan liittokuntaan mahdollisimman pian, jotta koko Pohjolan puolustusratkaisut saadaan kohdalleen.

USA:n presidentti Joe Bidenin Suomen vierailu kytkeytyi viiden pohjoismaan ja Yhdysvaltojen päämiestason huipputapaamisten ketjuun, joka aloitettiin presidentti Barack Obaman kaudella. Paitsi puolustuksessa, Pohjolalla ja USA:lla on tarvetta tiivistyvään yhteistyöhön esimerkiksi kyberturvallisuuden sekä edistyneen viestintäteknologian aloilla.

On hyvä, että pohjoismaat toimivat yhteistyössä myös NATOssa niin kuin muissakin kansainvälisissä järjestöissä rauhan ja vakaan kehityksen puolesta. Suomelle muutokset puolustuskyvyn vahvistamiseksi ovat suhteessa tärkeimmät maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Tämä koskee sekä liittokunnan yhteistä puolustusta, pohjoismaista puolustusyhteistyötä että kahdenvälistä varautumista Yhdysvaltojen kanssa.

Pohjois-Atlantin liitossa on toistakymmentä vuotta kiistelty puolustusbudjettien riittävästä tasosta. Sota Ukrainassa on paljastanut vakavia puutteita puolustusmateriaalin tuotannossa ja varastoinnissa, kun joudutaan pitkään aseelliseen konfliktiin. Nyt puolustusbudjettien vähimmäistaso 2 prosenttia bruttokansantuotteesta otetaan tosissaan, mutta välttämättömät paikkaukset vievät aikansa.

Vain kolmannes Natomaista täyttänee tänä vuonna tavoitteen. Suomi on siinä joukossa. Kun sitten katsotaan mitä rahalla saadaan puolustuskykynä vastineeksi, Suomi pärjää vielä paremmin. Asevelvollisuuteen ja laajaan koulutettuun reserviin pohjautuva maanpuolustus on kustannustehokasta. Perusratkaisut ovat kestäviä, mutta uudet kansainväliset jäsenyysvelvoitteet vaativat luovuutta ja viisautta.

Julkaistu Itä-Hämeessä 25.7.2023