
Presidentinvaalikeskustelussa on enimmäkseen keskitytty Suomen presidentille perustuslain mukaan kuuluviin tehtäviin. Päällimmäisenä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Vaalitilanne on saanut osan ehdokkaista painottamaan presidentin omaa itsenäistä roolia varsinkin Natoon liittyvissä asioissa, mutta tosiasiallisesti perustuslain edellyttämän yhteistoiminnan on oltava tiivistä koko ulko- ja puolustuspolitiikan kentällä. Nato-presidenttiä ei tule, niin kuin viime viikkoja presidenttinä istuva Sauli Niinistö on todennut.
Presidentillä ja hallituksella on yhteinen valmistelukoneisto ministeriöiden alaisuudessa. Viime presidenttikausilla tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokous (niin sanottu TP-Utva) on vakiintunut yhteisten kantojen linjaamisen pääfoorumiksi.
Vuoden 2012 perustuslain osauudistus vielä tähdensi saumattoman yhteistyön välttämättömyyttä. Jos presidentillä ja valtioneuvostolla olisi erimielisyyttä, eduskunta viime kädessä ratkaisisi Suomen kannan. Eduskunnan ja sen keskeisten valiokuntien tulee tämän vuoksi saada kattava informaatio ministeriöiden, lähinnä siis ulko- ja puolustusministeriöiden sekä valtioneuvoston kanslian kautta.
Emme ole rakentamassa mitään erillistä Nato-komentolinjaa.
Valtiopäivien avajaispuheessa presidentti Niinistö muistutti omasta roolistaan presidentin ja eduskunnan välisen suoran yhteydenpidon ja avoimen keskustelun vahvistamisessa. Tällä linjalla on edettävä jatkossakin määrätietoisesti perustuslain hengen ja kirjaimen toteuttamiseksi satunnaisista henkilösuhteita riippumatta.
Jotkut kommentaattorit ovat ylikorostaneet Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia päätöksentekojärjestelmään väittäen, että presidentin osallistuminen Naton huippukokouksiin Suomen edustajana nostaisi presidentin vallankäytön uudelle tasolle.
Myös Natossa niin kuin muissa kansainvälisissä järjestöissä edustajamme eri tasoilla ovat tuon yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johtomme alaisuudessa, tulivatpa he sitten eri ministeriöistä, puolustusvoimista tai muista organisaatioista.
Emme ole rakentamassa mitään erillistä Nato-komentolinjaa vaan liittokunnassa toimiminen nivoutuu kansalliseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja sen vakiintuneeseen päätöksentekoon.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisältöön ja linjanvetoihin jäsenyys Pohjois-Atlantin puolustusliitossa vaikuttaa toki paljonkin, samoin kuin EU-jäsenyytemme tiivistyvän yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan oloissa. Suomi saa vankempaa turvaa liittoutumisesta, mutta vastapainoksi sitoutuu yhteisiin velvoitteisiin ja joihinkin kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoituksiin.
Rakentavaa rooliamme rauhanvälityksessä, kansainvälisen oikeuden ja yhteistyörakenteiden vahvistamisessa taikka joukkotuhoaseiden rajoittamisessa ei ole syytä himmata vaan jatkaa sisukkaasti ja luovasti edelleen.
Julkaistu Hämeen Sanomissa 9.2.2024
Kommentit