Suomen pitkäaikaisen turvallisuuspoliittisen linjan ydin on ollut taata rauha ja vakaat olot Suomelle. Samalla olemme pyrkineet edistämään konfliktien rauhanomaista ratkaisemista maailmanlaajuisesti.

Suomen politiikka on ollut idealistista, mutta se ei ole ollut sinisilmäistä. Olemme tukeneet kriisinhallintaa, ihmisoikeuksia ja konfliktien ennaltaehkäisyä. Mutta olemme myös huolehtineet omasta uskottavasta, yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvaan maanpuolustustahtoon nojaavasta puolustuksestamme.

Suomi on myös vuosikymmenten ajan rakentanut puolustuskumppanuuksia monien valtioiden kanssa ja erityisen jäntevästi rauhankumppanuutta Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton kanssa. Joka suuntaan olemme tehneet selväksi, että meillä on oikeus liittoutua, kun katsomme turvallisuutemme sitä edellyttävän. Ja Venäjän raaka hyökkäyssota siihen johti.

Päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta ja edelleen jatkuva vaihe jäsenvaltioiden ratifiointien varmistamisesta on historiallinen, mutta se ei ole päätepysäkki. Liittyessämme yhteisöön tuomme mukanamme omat arvomme ja näkökulmamme. Siksi on erityisen merkillepantavaa, että Natossa on jo vahva pohjoismainen yhteisö, jonka osaksesi Suomi ja Ruotsi luontevasti kytkeytyvät.

Pitkää linjaamme aktiivisessa ja ennakoivassa diplomatiassa sekä vakautta edistävässä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee jatkaa jäsenyyden koittaessa. Kriisinhallinta, konfliktinesto ja rauhanvälitys on tärkeää myös Naton jäsenenä.

Päätökset Naton mahdollisesta sotilaallisesta läsnäolosta Suomessa, tukikohdista tai ydinaseiden sijoittelusta kuuluvat jatkossakin kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Lähinnä Kokoomuksen piiristä on haluttu osoittaa yltiöinnokkuutta joukkojen, esikuntien taikka liittokunnan asejärjestelmien haalimisessa maaperällemme. Suomen tärkein tehtävä Nato-maana olisi puolustaa omaa aluettaan eikä turvallisuuttamme lisää varustelukierteen kiihdyttäminen itärajalla. Puolustusliiton konkreettista puolustussuunnittelua pohjoisella sekä Itämeren alueella Suomen ja Ruotsin pitää kyllä tukea ja vauhdittaa. Esimerkiksi Baltian mailla uusina jäseninä kesti kohtuuttoman kauan saada alueensa turvaa vahvistetuksi, ottaen huomioon niiden omien puolustuskykyjen lähtötilanteen.

Ydinaseita, taktisiakaan ei ole syytä lähteä kolistelemaan. Suomen nykyinen ydinenergialaki kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin. Sen lisäksi on äärimmäisen epätodennäköistä, että Naton tai sen ydinasevaltioiden puolelta edes ehdotettaisiin ydinaseiden sijoittamista Suomeen.

Lisäksi on merkillepantavaa, että Naton strateginen konsepti vuodelta 2010 linjaa, että Naton tavoitteena on ydinaseeton maailma. Sillä varauksella, että niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, Nato pysyy ydinaseliittona.

Suomi voi siis jatkaa vahvaa rooliaan ydinasevalvonnan parissa Naton jäsenenä. Tätä työtä ja Naton ydinasepelotetta ei tule nähdä vastakkainasettelun kautta. Kaikki Nato-maat ovat esimerkiksi ratifioineet ydinsulkusopimuksen ja ovat sitoutuneet siihen, että ydinaseiden määrä maailmassa vähenee sopimuksen mukaisesti. Vuoden 2025 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtajuutta valmisteltaessa Suomen aktiivisuudelle ja aloitteellisuudelle rauhan, yhteisen turvallisuuden ja aserajoitusten edistämisessä on kosolti kysyntää. Siihenkin meidän pitää olla viisaasti valmiina – Helsingin hengessä.

Julkaistu Hämeen sanomissa 4.11.2022 https://www.hameensanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5477443