Mitäpä jos todella uudistetaan työelämää?

Petteri Orpon hallituksen ehdotukset lakko-oikeuden rajoittamisesta tulevat eduskunnan täysistunnon käsittelyyn ja äänestyksiin. Myötätuntotyötaisteluja sekä ns. poliittisia lakkoja pyritään jyrkästi rajaamaan ja hyvityssakkoja lisäämään.

Lakkoilu ei oikeasti ole Suomen työmarkkinoilla iso ongelma. Viimeisen 25 vuoden aikana on vuosittain kirjattu keskimäärin noin 160.000 työtaistelupäivää eli vain puoli tuntia jokaista työssäkäyvää kohti. Ja nämä koostuvat valtaosin täysin laillisista, työehtosopimusneuvotteluihin liittyvistä painostustoimista – eivät laittomista taikka poliittisista lakoista.

Oikeistohallitus on väittänyt työnantajapuolelta saneltuja työntekijäpuolta kurmottavia lainmuutoksiaan ”työelämän uudistuksiksi”. Lakkokepin lisäksi on sairaussakkoa,
työttömyysturvan leikkauksia, irtisanomisen ja määräaikaisen työsopimuksen käytön helpottamista, aikuiskoulutustuen poistoa, työehtosopimusten yleissitovuuden heikennystä. Mistään näistä ei ole tosissaan pyritty sopimaan palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen kesken tai kolmikantaisesti niiden kanssa.

Yksipuolisten työelämän heikennysten sijasta huomio pitää kääntää todellisiin ongelmiin ja yhteisten ratkaisujen löytämiseen sopimalla, ei sanelemalla. Suomalaisen työn tuottavuus ei ole kunnolla kohentunut viiteentoista vuoteen ja investoinnit ovat alamaissa. Voittoja ja osinkoja on tahkottu, mutta niitä ei ole kanavoitu uutta kasvua synnyttämään.

Oikeat työelämän uudistukset tukisivat yhdessä tekemistä työpaikoilla ja yrityksissä, osaamisen ja innovaatioiden kehittämistä, reilumpia pelisääntöjä ja kannustavuutta. Ruotsista ja Saksasta löytyy hyviä esimerkkejä yritystason myötämääräämisen ja henkilöstön hallintoedustuksen myönteisistä vaikutuksista.

Henkilöstön parempi tiedonsaanti yrityksen tilanteesta ehkäisee luonnostaan ristiriitoja ja ruotsalaismallinen sopimusten tulkintaoikeuden tasapainottaminen työpaikkatasolla vähentäisi varmasti riitojen kärjistymistä.

Paikallisen sopimisen alasta ja reunaehdoista on varminta sopia valtakunnallisissa työehtosopimuksissa, jotta toimialakohtaiset tarpeet sekä oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Olennaista on myös parantaa ay-liikkeen mahdollisuuksia puuttua selviin väärinkäytöksiin työelämässä.

Alipalkkauksen kriminalisointi on kiireellistä haavoittuvimpien työntekijäryhmien suojaamiseksi. Ammattiliittojen kanneoikeus eli oikeus ajaa työntekijöiden puolesta heidän asiaansa esimerkiksi työsuojelu- tai palkkauskysymyksissä tuomioistuimissa vahvistaisi työehtojen ja työlakien noudattamista.

Tällaiset työelämän uudistukset toisivat tasapainoa ja turvallisuutta edesauttaen myös kestävää työllisyyden kasvua. Ennen kaikkea suomalaisilla työmarkkinoilla kaivataan paluuta maailmalla kadehditun pohjoismaisen mallin kattavien sopimusten ja rakentavan yhteistoiminnan linjalle.

Julkaistu Itä-Häme -lehdessä 22.4.

Kommentit

Jätä kommentti