Kanta-Hämeessä on kolmella kaupunkiseudulla yksitoista kuntaa. Niillä ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on yhteiset asukkaat. Sekä kunnissa että hyvinvointialueella päätöksenteon pitää perustua demokraattisesti valittuun kansalaisten itsehallintoon.

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen siirto kunnilta isomman väestöpohjan hyvinvointialueille ei tarkoittanut sitä, etteikö asukkaiden hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen ja palveluihin vaikuttaminen edelleen kuuluisi osaltaan myös kunnille. Laissa edellytetään myös hyvinvointialueen ja sen toimialueen kuntien nimenomaisia neuvotteluja yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.

Hyvinvointialueella on käynnistysvaiheessa ollut kädet täynnä työtä toimintojen organisoinnissa ja sopeuttamisessa tiukkoihin talousraameihin. Siitä huolimatta on huolestuttavaa, että tuoreessa selvityksessä kuntajohtajat katsoivat hyvinvointialueiden epäonnistuneen yhteydenpidossa ja yhteistyössä kuntien kanssa.

Esimerkiksi ajankohtaisessa palveluverkon suunnittelussa peräti 82 % kyselyyn vastanneista kuntajohtajista katsoi, että omaa kuntaa on kuultu täysin tai jokseenkin riittämättömästi. Samansuuntaiset luvut koskivat yleistä oman kunnan ja hyvinvointialueen välisen yhteistyön toimivuutta.

Juuri nyt hämäläisten palvelujen turvaamiseksi on toimittava yhdensuuntaisesti. Kun koronan jälkivaikutusten ja parin vuoden inflaatiopaineiden aiheuttama kustannuskriisi johtaa herkästi hyvinvointialueita virheellisiin hätäratkaisuihin, tarvitaan sekä valtiota että kuntia aktiivisesti mukaan.

Valtiovallan pitää järjestää vuosia lisää hyvinvointialueiden poikkeusaikojen alijäämien kattamiseen ja aientaa lakisääteisiä kustannusten kompensaatioita. Perustuslakivaliokunta vaati lakiin hyvinvointialueiden mahdollisuuden hakea lisärahoitusta, jos alue ei suoriudu lakisääteisistä asukkaidensa palveluista annetulla rahoituksella. Tätäkin pelastusrengasta on käytettävä.

Pikaisissa leikkauksissa on pelkona, että tiukassa aikataulussa keskitytään saksimaan perusterveydenhuollon toimipisteistä ja lähipalveluista, vaikka koko sote-uudistuksen pääideoita oli panostaa lisää perustasolle yhdenvertaisempiin palveluihin.

Kattavan palveluverkon turvaamiseen tarvitaan kuntia mukaan: hakemaan edullisempia ja tehokkaampia toimitilajärjestelyjä, tarkistamalla vuokratasoja, tiivistämällä ennalta ehkäisevää työtään. Ja tietysti hyvinvointialueen ja kuntien yhteispelin tulee olla mahdollisimman saumatonta hämäläisten yhteisellä asialla.