Perustuslain 121 §:n mukaan itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Hyvinvointialueiden itsehallinnolle on säädetty monia rajoittavia tekijöitä ja etenkin verotusoikeuden puuttuminen kaventaa sitä kuntiin verrattuna. Itsehallintoon kuuluu kansanvaltaisuus: alueella pitää kyetä päättämään palvelujen tehokkaasta tuottamisesta ja yhdenvertaisesta kohdentamisesta fiksummin kuin jäykkä valtiollinen ohjaus kykenisi.

Orpon oikeistohallitus murentaa hyvinvointialueiden itsehallintoa entisestään leikkaustoimiensa mikromanageerauksella. Esimerkiksi hallitus pakottaa hyvinvointialueet nostamaan vuodenvaihteessa muihin maihin verrattuna jo korkeita asiakasmaksuja leikkaamalla 150 miljoonaa pois alueiden valtionrahoituksesta.

Samoin hoitotakuuta heikennetään juuri kun se valtaosassa maata on saatu toteutumaan. Hyvinvointialueilta viedään toista sataa miljoonaa euroa, jotta ne joutuisivat vaikeuttamaan ja hidastamaan hoitoonpääsyä resursseja leikkaamalla! Keskussairaaloita ryhmitellään byrokraattisesti palvelujen laajuutta rajaten, vaikka koko soteuudistuksen perusidea oli taata yhdenvertaisemmat sosiaali- ja terveyspalvelut kokoamalla ne yhteen kunkin alueen olojen mukaan viisaasti johdettaviksi.

Ei ole ihme, että terveydenhoidon ja vanhustenhoidon tilanne on noussut kansalaisten huolien listakärjeksi ( 67 ja 56 % huolissaan).

Hallituksen komentelulla tilanne ei kyllä kohene. Pahinta on, että ministerit eivät sallisi joustoa edes hyvinvointialueiden säästöohjelmien aikatauluun niin että vahingollisilta paniikkiratkaisuilta, irtisanomisilta ja perusoikeusloukkauksilta vältyttäisiin. Kaksi vuotta lisäaikaa alijäämien kattamiseen pelastaisi perustuslain takaamia peruspalvelujamme ilman lisäkustannuksia valtiontaloudelle.