Parhaissa voimissaan presidentti Urho Kekkonen linjasi kylmän sodan 1970-luvulla: ”Turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista.” Käynnistettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön sekä lukuisiin aserajoitussopimuksiin johtanut ETYK-prosessi. Itä-Euroopan maissa perustettiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia ajaneita Helsinki-komiteoita. Yhteyksien avaaminen edesauttoi Neuvostoliiton hajoamista ja ns. kansandemokratioiden vapautumista itsenäisiksi maiksi ja oikeiksi demokratioiksi. 

Saksassa Willy Brandtin avaama uusi idänpolitiikka loi osaltaan parissa vuosikymmenessä mahdollisuudet Saksan yhtenäistymiseen ja muurien murtumiseen. Euroopan yhdentyminen ja kymmenien vuosien rauhantila on menestystarina, jota ei pidä nuijia maanrakoon tämän vuosituhannen tuotua taas autoritaarisen ja arvaamattoman Venäjän itäiseksi uhaksi KGB:n kasvattaman Putinin johdolla. 

Nyt raja aukeaa taas railona, ja turvaksi tarvitaan harkitusti raja-aitojakin. Suomen itärajalle hallitsematonta liikehdintää rajoittavia varustuksia rakennetaan niille alueille joille pääsy on helpompaa ja uhka luvattomille rajanylityksille suurin. Marinin hallitus on tehnyt periaatelinjaukset ja rahoitus käynnistynee seuraavan lisäbudjetin myötä. 

Suomen ja muiden EU-maiden on jatkuvasti arvioitava paitsi välttämätöntä puolustuksen ja turvallisuustoimien tehostamista myös Venäjään kohdistuvien pakotteiden toimivuutta ja pitävyyttä. Ukrainan taloudellinen ja asemateriaalinen tukeminen yhdessä Venäjän sanktioimisen kanssa tasoittaa Ukrainan selviytymisen tietä. 

Venäjän talous supistuu ja sen bruttokansantuotteen arvioidaan olevan ensi vuonna liki 15 % pienempi kuin se olisi ollut ilman sotaa. Ja lisäksi tietysti mittaamattomat menetykset ihmishenkinä ja asevarastojen tyhjentymisenä. Talouden menetykset olisivat kaksinkertaiset, jos öljyn ja kaasun hinnannousu ei olisi kompensoinut läntisten sanktioiden vaikutuksia. 

Pakotteet näkyvät tyhjinä hyllyinä venäläisissä kaupoissa ja ulkomaisesta teknologiasta riippuvien yritysten ja toimitusten riutumisena. Suuret osat Venäjän taloudesta taantuvat elektroniikka- ja teknologiapulassaan, vaikka kiertoreittejä vientikielloille on rakennettu esimerkiksi Keski-Aasian maiden kautta. 

Kaikki sanktiot eivät kuitenkaan johtaneet tavoitellun tehokkaisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Venäjän blokkaaminen läntisistä maksujärjestelmistä ei ole pysäyttänyt rahaliikennettä niin totaalisesti kuin oli tarkoitus. Muun muassa Kiinan ja Intian tarjoamat vaihtoehtoiset mahdollisuudet ovat heikentäneet toimien vaikutusta. Tiiviimpi ja laajempi yhteisrintama tuhoamissotaa käyvää Venäjää vastaan on välttämätön, jotta sota saadaan ripeämmin loppumaan.

Julkaistu Itä-Häme -lehdessä 28.10.2022 https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/5461169